Minidumpperi on pieni kuorma tai kuljetuslaite. Polttomoottori on pitänyt pintansa sitkeänä, mutta samaan aikaan akkuversiot ovat hiipineet markkinoille yhä vakuuttavammilla suoritusarvoilla.
Vertailimme bensiinikäyttöisen ja akkukäyttöisen minidumpperin ominaisuuksia, kustannuksia, ympäristövaikutuksia sekä käyttömukavuutta. Tarkoitus ei ole mainostaa yksittäistä mallia vaan luodata ilmiötä neutraalisti, lähdemerkinnät mukaan liittäen. Lopussa esitetään tiivis johtopäätös, joka auttaa ostajaa puntaroimaan kumman teknologian valinta palvelee omaa käyttöä parhaiten.
Mikä minidumpperi oikeastaan on?
Perinteinen kottikärry antaa viitteitä laitteen käyttötarkoituksesta, mutta minidumpperi tuo voimalähteen ja tukevarakenteisen lavan samaan pakettiin. Kyseessä on useimmiten 300–1500 kilon nimelliskapasiteetilla varustettu pieni kuljetuslaite, jossa on tela- tai neliveto sekä mekaaninen tai hydraulinen kippi. Alun perin laitteet suunniteltiin maansiirtoon kapeilla pihoilla ja sisätiloissa, joihin isompi dumperikuorma-auto ei sopinut. Nykyhetkellä niitä näkee purkutöissä, taimistojen logistiikassa, viherrakentamisessa ja jopa lumenajossa.
Pyörä- ja telapohjaisten mallien lisäksi markkinoilla on kauko-ohjattavia versioita, jotka mahdollistavat työskentelyn sortumavaarallisissa kohteissa. Me keskitymme kuitenkin perusmalliin, jota työnnetään tai ajetaan jalaksilla seisten.
Katso myös parhaat minidumpperit testissä
Bensiinikäyttöinen vai Akkukäyttöinen minidumpperi?
Testitaulukon tulokset osoittavat selkeän eron bensiinikäyttöisen ja akkukäyttöisen minidumpperin välillä käyttötarkoituksen mukaan. Bensiinikäyttöinen malli pärjää parhaiten raskaassa käytössä, jossa jatkuva teho ja riippumattomuus sähköstä korostuvat. Se on edelleen varteenotettava valinta erityisesti syrjäisille työmaille ja jyrkkiin maastoihin.
Akkukäyttöinen dumperi saa kuitenkin selvästi korkeammat arvosanat hiljaisuudessa, ympäristöystävällisyydessä sekä käyttömukavuudessa ja huollon keveydessä. Se sopii erinomaisesti kaupunki- tai sisäkohteisiin, joissa päästö- ja melurajoitukset painavat vaakakupissa. Myös pitkällä aikavälillä sen käyttökustannukset jäävät selvästi matalammiksi.
Polttomoottorisen minidumpperin nykytila
Bensiinikäyttöinen dumperi on pitkään ollut tilaajan “varma veto”. Pienet, 3–10 kilowatin nelitahtimoottorit hyödyntävät tavallisesti 91-oktaanista bensiiniä, ja polttoainesäiliö riittää yhdellä tankkauksella keskimäärin työpäivän mittaiseen ajoon. Käyttöliittymä on yksinkertainen: rikastin, käynnistinnarusta veto ja mekaaninen vaihteisto, jossa on yleensä kolme eteen- yksi pakille -yhdistelmä.
Esimerkkinä voidaan mainita Lumag MD300R, jonka 196 kuutiosenttimetrin Loncin-moottori kuljettaa 300 kilon hyötykuorman 74 senttimetrin levyisissä kulkuaukoissa eikä vaadi sähköverkkoa missään vaiheessa.
Polttomoottorin etuina pidetään:
- tankkaaminen sujuu minuuteissa, joten käytännön seisokkia ei synny
- hankintahinta on 15–30 % alhaisempi kuin akkusisaruksella vastaavassa kokoluokassa
- huoltoketju on tuttua lähihuoltamolle: öljynvaihto, tulppa, suodatin ja kaasuvaijeri.
Entä haitat? Ensimmäinen on pakokaasu. Euroopan unionin NRMM-säädös (Stage V) ulotti typen oksidien ja hiukkasten raja-arvot myös alle 19 kilowatin koneluokkaan vuodesta 2021 lähtien. Valmistajat ovat vastanneet kattavilla ripustimilla ja katalysaattoreilla, mutta pienkoneessa tilaa on rajallisesti, joten perinteinen bensiinikäyttöinen yksikkö saattaa jäädä hankintakilpailun ulkopuolelle kaupunkikohteissa, joissa yhä useampi rakennuttaja perää hiilijalanjälkilaskelmia.
Melutaso on toinen kynnys. Bensiinimoottorin käyntiääni kohoaa kuorman alla helposti 90 desibelin tuntumaan, mikä pakottaa kuulonsuojainten käyttöön ja lyhentää työskentelyaikoja kaupunkialueella, jossa yörajoitukset alkavat ilta kahdeksalta.
Akkukäyttöisen minidumpperin nousu
Litium-ioni tekniikan yleistyminen on tuonut akkudumpperit pienurakoitsijan ulottuville. Vielä viisi vuotta sitten koneet vaativat geelikennot ja 8-12 tunnin latausajan, mutta nykyiset 48–80 voltin järjestelmät tarjoavat pikalatauksen 2-3 tunnissa sekä vaihtoakku-ratkaisuja. JCB:n 1 TE-malli toimii päivän vuoron ilman välilatausta ja saavuttaa dieselvastineeseen verrattavan vääntömomentin 7 kW jatkuvalla ja 20 kW huipputeholla.
Kiinalaista valmistajatarjontaa edustaa Kndmax ED500, jossa on kaksi 600 watin napamoottoria ja 48 voltin, 32 ampeeritunnin akusto. Toimintapituutta luvataan 235-kilogrammaisen rungon ja 500 kilon kuorman yhdistelmällä noin kahdeksan tuntia.
Akkuvoiman plussat korostuvat sisä- ja saneerauskohteissa: nollapäästöt, huomattavasti alhaisempi melu sekä välitön vääntö sahalaite- tai mäennyppylä-siirtoihin. Myös huoltotarve pienenee, koska tulppia, polttoaineletkuja ja pakokaasulaitteita ei ole. Toisaalta vara-akut nostavat hankintahinnat helposti kaksinkertaisiksi polttomoottorimalliin verrattuna, ellei julkista tukea ole saatavilla.
Minidumpperi kokemuksia
Kolme henkilöä eri maakunnista kertoo kokemuksistaan kolmen eri minidumpperimallin kanssa.
Scheppach DP5000 – ”Paras minidumpperi” Uudeltamaalta
”Kun otin Scheppachin käyttöön, ensimmäinen ajatus oli, että tätä olisi voinut kokeilla jo aiemmin. Rakennettiin isompi terassi Espoon rinteeseen, ja kiviä piti siirtää yläreunasta talon viereen. En olisi uskonut, miten paljon nopeampaa ja kevyempää se kaikki oli tämän kanssa. Lastaus käy helposti yksinäänkin, eikä kone säiky kivikkoa tai vähän vinompaa alustaa. Onhan siinä ääntä ja bensankäryä, mutta se kuuluu asiaan. Talvella pidin sitä katoksessa ja lähti käyntiin vielä helmikuun pakkasella ilman suurempaa kiukuttelua.”
– Mikko, 44, Uusimaa
Scheppach DP5000 tunnetaan etenkin sen vakaasta rungosta ja 500 kilon kantavuudesta. Mikon kokemuksen perusteella se ei jää jumiin pienissä juurakoissa tai kivetyksessä, ja veto tuntuu luotettavalta myös rinteissä. Käyttöönotto on hänen mukaansa suoraviivaista ja sopii sellaiselle, joka ei halua sähkökuvioiden kanssa pelaamista vaan luottaa perinteiseen koneeseen.
Makita DCU603 – ”Hyvä minidumpperi” Varsinais-Suomesta
”Makitan dumppari päätyi meidän pihalle, kun ruvettiin kunnostamaan vanhaa kasvihuonetta ja samalla uusittiin salaojat. Akkukäyttöisyys tuntui aluksi vähän epäilyttävältä, mutta se osoittautui aika huolettomaksi ratkaisuksi. Lataus tapahtuu yön aikana, eikä polttoainetta tarvitse miettiä. Melua tulee huomattavasti vähemmän kuin vanhasta mopomaasturista, jota aiemmin yritettiin käyttää maansiirtoon. Ainoa miinus on, että täysi kuorma vie virtaa nopeammin, joten akkuja kannattaa olla kaksi.”
– Sanna, 36, Varsinais-Suomi
Makita DCU603 on nelivetoinen akkumalli, joka on monien mielestä hyvä kompromissi tehon ja käytettävyyden välillä. Sannan kuvaus nostaa esiin hiljaisuuden ja helpon käytön, jotka ovat olleet eduksi pihapiirissä, jossa ei haluta häiritä naapureita tai ylikuormittaa omia voimia. Laitteen keveys ja sähköisyys tekevät siitä sopivan myös kohteisiin, joissa bensakone olisi liian raju.
Espina Minidumpperi telat 9hp – ”Hyvä teladumpperi” Pohjois-Karjalasta
”Meillä oli pitkään mietinnässä, miten saadaan mökkitontilta maa-ainesta pois ilman traktoria. Espinan telakone tuli vastaan eräässä pienkonekaupassa ja vaikutti sen verran jykevältä, että otettiin testiin. Tontti viettää alas järvelle päin, ja telat selviävät siitä ihan kohtuullisesti. Yllättävän ketterä, vaikka painoa on. Käsittely vaatii vähän totuttelua, mutta kun oppii lukemaan alustaa, niin homma helpottuu nopeasti. Huoltoja ei juuri ole tarvinnut tehdä, perushuolto hoituu kotona.”
– Jari, 58, Pohjois-Karjala
Espina 9-hevosvoimainen teladumpperi on suunniteltu erityisesti epätasaisiin ja kalteviin maastoihin. Jarille tärkeintä oli se, että kone ei jää jumiin tai lähde luisumaan rinnettä alas. Telojen ansiosta paine jakautuu laajemmalle alueelle, eikä nurmikkokaan mene saman tien pilalle. Koneen yksinkertainen rakenne on mahdollistanut sen, että perushuolto onnistuu omalla pihalla ilman erikoistyökaluja.
Kustannusten hajottelu euro per tunti -asteikolla
Hankinnan jälkeen omistajaa kiinnostaa ylläpitokustannus. Bensiinidumperin vuosihuolto, polttoaine 1,90 €/l hintatasolla, öljyt ja kulutusosat vievät noin 4-5 euroa työtunnilta, mikä vastaa karkeasti 2000 käyttötunnin kokonaispotissa 8-10 000 euron operointikuluja. Sähkökäyttöisen dumperin latauskustannus 0,18 €/kWh hinnalla on murto-osa, noin 0,60 euroa tunnissa, ja säästöt voittaessaan 2000 tuntia yltävät 7000 euroon.
Kokonaisratkaisu riippuu siis vuosittaisesta tuntimäärästä: jos käyttö jää satunnaiseksi, bensiinimalli on kustannustehokas, mutta viikoittain raksalla pyörivälle urakoitsijalle akkuversio kuroo investoinnin kiinni 3–5 vuodessa.
Laskelmassa ei vielä huomioitu päästö- ja melurajoitusmaksuja, joita esimerkiksi suuri osa Pohjois-Euroopan kaupunkityömaista perii diesel- ja bensiinikalustolta vuodesta 2024 alkaen. Nollapäästöinen laite voi säästää 50–100 euroa viikolta pelkästään työmaamaksuissa.
Ympäristö- ja lupavaatimukset
Päästöjen lisäksi työmaatekniikkaa koskevat ulkomeludirektiivin 2000/14/EY äänirajat. Direktiivin mukaan ulkolaitteiden valmistajan pitää merkitä melutaso, jotta tilaaja voi vertailla vaihtoehtojen desibeliarvoja. Akkudumppereilla merkintä jää tyypillisesti 70–75 dB(A) tasolle, kun taas bensiinimoottorit ylittävät usein 90 dB(A). Tämä ero avaa ovia sisätiloihin, museokortteleihin, sairaalaympäristöihin tai yötyömaihin.
Lisäksi monet kunnat ovat alkaneet edellyttää NRMM-kaluston päästötodistuksia. Cormidi CMF1500:n Stage V luokitus täyttää nykyiset typen oksidien ja hiukkasten rajat, mutta hiilidioksidille ei EUn puitteissa ole vielä asetettu numeerista raja-arvoa. Akkukone ratkaisee ongelman kokonaan, sillä siihen kytkeytyy vain epäsuoria sähköntuotannon päästöjä, jotka riippuvat verkon energialähteistä.
Käyttäjäkokemus ja ergonomia
Kahvatuntuma ja hallintalaitteiden logiikka ovat laitteiden valinnassa vähintään yhtä olennaisia kuin teho- ja meluarvot. Bensiinimalli starttaa narusta ja reagoi kaasukahvaan mekaanisesti, mikä tarjoaa kuljettajalle suoran yhteyden moottoriin, mutta tuo samalla tärinää käsiin. Akkuversiossa säätö tehdään sähköpulssilla, joten liikkeellelähtö on tasaisempaa. Esimerkiksi MechMaxx EH50 säilyttää 1100 paunan eli noin 500 kilon kapasiteetin, vaikka vetotapa on harjaton 48 voltin moottori. Tuote-esitteen mukaan matalimmalla nopeusalueella painopiste pysyy vakaana, eivätkä selän lihakset rasitu yhtä paljon jyrkässä rinteessä.
Paino voi myös yllättää: kun akusto lisätään runkoon, omamassa nousee 30–40 kiloa polttomoottorimallia korkeammaksi. Tämä ei haittaa tasaisella laatoituksella, mutta jyrkissä portaissa tai silloissa ylimääräinen massa voi olla ratkaiseva tekijä.
Milloin akku voittaa – ja milloin bensiini ?
Ratkaiseva kysymys kiteytyy käyttöprofiiliin. Jos yrityksen kalenteri täyttyy pääasiassa sisäpurku- ja saneerausurakoilla, joissa ilmastointi on päällä ja hissiaukkojen päällä ei voi polttaa fossiilista polttoainetta, akkudumppari on luonteva vaihtoehto. Akkuversio palvelee myös puutarha- ja viherrakennusliiketoiminnassa, missä varhaisaamun melurajojen rikkominen voi johtaa sanktioihin.
Toisaalta haja-asutusalueen mökkirantaan tarvitaan usein möykkää ja pitkä toimintasäde. Bensiini voi olla järkevä valinta, jos laite käy vain satunnaisina viikonloppuina eikä työmaalla ole verkkovirtaa. Lisäksi polttomoottori sietää paremmin pitkiä käyttötaukoja, kunhan polttoaineessa on stabilointiaine.