Puutarhajyrsin on samanlainen kevätaamujen merkki kuin muuttolinnut. Kun routa hellittää ja multapenkki kaipaa ilmavaa rakennetta, koneen terät möyhentävät maata nopeammin kuin lapio ehtii iskeä ensimmäistäkään viiltoa. Useimmille harrastajille ja ammattiviljelijöille ristiriita syntyy siitä, millä energialla terät pyörivät.
Perinteinen bensiinimoottori edustaa vuosikymmenten mittaan koeteltua tekniikkaa, kun taas sähköinen vaihtoehto lupaa hiljaisuutta ja päästöttömyyttä. Kumpi soveltuu paremmin suomalaiselle pihalle, jossa savinen savimaa vaihtuu paikoin kiviseen moreeniin ja jossa kesäkuun poutajakso voi muuttua yöpakkaseen kahdessa päivässä?
Puutarhajyrsimen perusidea ja suomalainen pihamaa
Jyrsintä tarvitaan, kun maata halutaan keventää, sekoittaa kompostia, levittää hiekkaa tai rikkaruohojen juuria katkaista. Suomessa maanviljelysneuvonta alkoi 1900-luvun alussa suositella jyrsintämenetelmää erityisesti savipitoisen maaperän ilmaamiseksi, koska kevättulvien jälkeen maasta haihtuu vettä hitaasti ja kuorettuminen haittaa kasvien juurtumista.
Kone ei ratkaise kaikkia puutarhan ongelmia, mutta nopeuttaa työtä ja vähentää ruumiillista rasitusta. Oikean painon ja terähampaan muodon ansiosta laite paitsi leikkaa maata myös nostaa hienonnetun mullan pinnalle. Energiaa se silti kuluttaa sen verran, että valinta polttoaineen ja sähkön välillä vaikuttaa suoraan siihen, millaista jälkeä saadaan ja millä vaivalla.
Katso myös parhaat puutarhajyrsimet testissä
Bensiinikoneen historia ja nykypäivän teknologia
Ensimmäiset kotikäyttöön suunnitellut bensiinikäyttöiset jyrsimet saapuivat Suomeen 1950-luvun loppupuolella. Tuolloin kaksitahtimoottori oli yleinen, sillä se sieti kuluttajalaatuisen bensiiniseoksen epäpuhtauksia ja tarjosi hyvän teho-painosuhteen.
Nykyisin kaksitahtia näkee enää harvoin, koska EU:n päästörajoitukset vaativat pienkoneilta katalysaattoria ja alhaisempaa hiilivetypitoisuutta. Nelitahtinen, ruiskulla varustettu bensiinimoottori täyttää Stage V -normin, käyttää lyijytöntä 98E-bensiiniä ja kuluttaa keskimäärin puoli litraa tuntia kohden. Samalla se tuottaa noin 90 desibelin äänen, joka vastaa moottoripyörää kiihdytyskaistalla.
Tekniikka on kehittynyt sen verran, että tärinää vaimentavat kahvat ja momentinrajoitin suojaavat käyttäjää ja vaihteistoa. Vääntöä löytyy runsaasti, joten kiviä tai paksuja juuria kohdatessa kone ei sammu vaan nykäisee terät ankarasti maasta läpi. Bensiinivarasto, sytytystulpat, öljypohja ja raskaampi runko nostavat painoa usein yli kolmenkymmenen kilon, mutta paino auttaa myös tunkeutumista kovaan maahan.
Sähkökäyttöiset vaihtoehdot: verkkovirta vai akku
Sähköjyrsintä saa voimansa joko jatkojohdon välityksellä tai litiumioniakusta. Jatkokaapeli tuo rajattoman työajan, kunhan pistorasia löytyy kolmenkymmenen metrin säteeltä. Akulla toimiva malli taas vapauttaa johdoista, mutta käyttöaika on rajoitettu akun kapasiteettiin, joka yhdellä 5 Ah paketilla asettuu puoleen tuntiin, parhaimmillaan neljäänkymmeneenviiteen minuuttiin kevyessä mullassa.
Sähkömoottori on harjaton ja hyötysuhteeltaan yli 85 prosenttia. Vääntö tulee täyteen välittömästi käynnistettäessä, mikä tekee työstä rivakampaa. Äänitaso jää alle 75 desibelin, joten puhe kumppanin kanssa onnistuu ilman huutamista. Paino laskee usein kymmeneen kiloon, koska tankkia, pakosarjaa ja vaihteistoöljyjä ei tarvita. Kevyempi laite on helppo nostaa auton takakonttiin tai kantaa kellariin, mutta painon puute voi olla haitta, kun terä törmää tiheään juuriverkostoon.
Teho ja suorituskyky eri maalajeilla
Maalajien skaala Suomessa on laaja: aurinkoinen rinnetontti Hangossa saattaa olla hiekkakangasta, kun taas Keski-Suomen savipellot sitovat vettä pullamaisen sitkeästi. Tehon tarve kasvaa maapohjan tiivistyessä. Bensiinijyrsin kehittää tyypillisesti 3–5 kilowatin huipputehon ja vääntöä yli 150 newtonmetriä, mikä riittää halkaisemaan savipaakun muutamalla kierroksella.
Sähköjyrsimen nimellisteho asettuu 1,2–2 kilowattiin. Vääntö on pienempi, mutta sitä ei hukata pakokaasujen poistoon, joten kevyt hietamaa tai valmiiksi möyhennetty kasvimaan pintakerros saa hyvän käsittelyn. Jos käyttöalueella on iso pellollinen märkää savimaata, sähköinen kone saattaa hidastua ja terät voivat lakata pyörimästä, ellei käyttäjä nosta konetta ylös ja pura sakkautunutta maata käsin.
Ääni, tärinä ja käyttömukavuus
Bensiinin palaminen sylinterissä tuottaa palopaineen pamahduksen joka kierroksella, mistä syntyvät sekä ääni että tärinä. Melu näkyy arjessa siten, että naapurisovun ylläpito edellyttää työskentelyä keskipäivällä eikä aamuvarhain. Kuulosuojaimet ovat pakolliset. Tärinä puolestaan voi puuduttaa sormet ja rasittaa kyynärniveliä, vaikkakin uudet vaahtomuovipehmusteet ja kumieristeet lieventävät vaikutusta.
Sähköjyrsin on melutasoiltaan verrattavissa äänekkääseen keskusteluun tai pölynimuriin. Tärinä on vähäistä, koska moottori pyörii tasaisesti ilman räjähdyksiä. Kevyt laite luistaa kuitenkin helpommin sivulle, jos terä iskee kiveen, ja käyttäjän on hallittava konetta nopein käsiliikkein. Pitkä jatkojohto voi sotkeutua pensaan alle. Akkukäytössä johdoton vapaus vie voiton ergonomiassa, mutta akun paino sijoittuu usein kahvojen lähelle, mikä muuttaa tasapainoa, kun lataus vähenee.
Sähkö- vai bensiinikäyttöinen puutarhajyrsin?
Kysymykseen ”bensiini vai sähkö” ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, koska valinta riippuu monesta tekijästä. Jos maaperä on raskasta ja työalue suuri, bensiinikäyttöinen puutarhajyrsin tarjoaa enemmän vääntöä, pidemmän käyttöajan ja soveltuu laajojen alueiden tehokkaaseen käsittelyyn. Se ei jää jälkeen kivisessä maassa, ja vaikka se vaatii huoltoa sekä tuottaa enemmän melua ja päästöjä, se kestää kovaa käyttöä.
Sähkökäyttöinen jyrsin taas sopii pienempiin, kevyempiin pihatöihin ja etenkin kaupunkiympäristöihin, missä hiljaisuus ja päästöttömyys ovat etu. Se käynnistyy helposti, vaatii vain vähän huoltoa ja on kevyempi käsitellä. Akulla toimivat mallit rajoittuvat käyttöajassa, mutta ovat erittäin käteviä silloin, kun ei tarvitse jyrsiä tuntikausia.
Ympäristövaikutusten vertailu
Kun bensiini palaa, pakokaasut vapauttavat hiilidioksidia, typen oksideja ja pienhiukkasia. Yksi tunnin jyrsintä voi tuottaa kymmeniä grammoja hiilivetyjä, jos moottori on huonosti säädetty. Päästöt haihtuvat ilmaan pihapiirissä ja voivat löyhyttää kasvimaata ympäröivää ilmaa vielä hetken työn loputtua. Samaan aikaan nelitahtimoottori vuodesta 2024 alkaen vaatii katalysaattorin sekä hiukkassuodattimen, mikä kutistaa haittoja, mutta ei poista niitä.
Sähkölaitteen hiilijalanjälki syntyy tuotantovaiheessa, kun litium, koboltti ja alumiini jalostetaan akkukennoihin. Laskennallinen hiilijalanjälki tasaantuu neljän käyttövuoden aikana, jos lataus tehdään uusiutuvalla sähköllä. Suomessa keskimääräinen sähköntuotannon päästökerroin on pudonnut alle 100 grammaan CO₂ kilowattitunnilta, mikä tarkoittaa, että yhden akun lataus vastaa muutamaa minuutin bensiinikäyttöisen moottorin savua.
Käyttökustannukset ja ylläpito
Bensiini maksaa toukokuussa 2025 noin 2,40 euroa litra. Puolen litran kulutus tunnissa nostaa käyttökulun 1,20 euroon tunnilta, ja päälle tulee moottoriöljyn vaihto, sytytystulpan tarkastus, ilmanpuhdistimen puhdistus ja talvisäilytyksessä tankin tyhjennys. Huollon laiminlyönti kostautuu usein käynnistysvaikeutena juuri sinä aamuna, kun maa olisi sopivan kosteaa jyrsintään.
Sähköjyrsin kuluttaa noin 1,5 kilowattituntia sähköä tunnissa, mikä maksaa pörssisähkön keskiarvolla 0,15 euroa. Akkua ei tarvitse huoltaa, mutta se menettää kapasiteettiaan ajan myötä. Kahden akun setti maksaa 250–350 euroa ja kestää 700–800 lataussykliä. Sähkömoottori on harjaton, joten hiiliharjoja ei vaihdeta, ja ainoa vuosihuolto on terien puhdistus sekä laakerien voitelu tarvittaessa.
Turvallisuusnäkökohdat ja suomalainen lainsäädäntö
Työsuojelulainsäädäntö ohjaa ammattilaiskäyttöä, mutta vapaa-ajan puutarhuri vastaa itse omasta turvastaan. Bensiinijyrsimen terät jatkavat pyörimistä muutaman sekunnin sammuttamisen jälkeen, koska mekaaninen inertia on suuri. Turvakytkin, joka pysäyttää moottorin kahvan irrotessa, on ollut pakollinen vuodesta 2017. Polttoainesäiliö täytetään kylmänä, jotta roiskuessa syntyvät höyryt eivät syty.
Sähköjyrsimen riskit liittyvät ennen kaikkea kaapelin eheyteen ja akun paloturvallisuuteen. Viallinen, routaumia kokenut jatkojohto voi aiheuttaa oikosulun, joten johto kannattaa tarkistaa joka kevät. Akku on suojattu BMS-järjestelmällä, joka estää ylikuumenemisen, mutta valmistajan latausohjeista lipsuminen voi lyhentää elinikää. Suomalainen sähköturvallisuusstandardi SFS-6000 edellyttää roiskevesitiiviitä liittimiä ulkokäytössä.
Bensiinikäyttöinen vai sähkökäyttöinen puutarhajyrsin kokemuksia
Kuulimme kolmen suomalaisen puutarhaharrastajan kokemuksia bensiinikäyttöisistä ja sähkökäyttöisistä jyrsimistä eri puolilta maata. Mukana on niin savista multamaata kuin hiekkapitoista peltoakin.
Jyrsimen käyttö Etelä-Savossa: Jonköping 6,5 hp bensiinijyrsin
Etelä-Savossa, jossa maatilat vaihtuvat metsäkaistaleisiin ja monessa pihassa savimaa jyrää, bensiinikone on monen valinta. Jonköpingin 6,5 hevosvoimainen malli on löytänyt tiensä usean pihan reunaan.
”Käytän Jonköpingin jyrsintä keväisin isommalla kasvimaalla. Savimaa kuivuu hitaasti, mutta tällä koneella saan sen rikottua hyvin parissa vedossa. Paino auttaa siinä, että kone ei pompi kivien päällä vaan painuu maahan vakaasti. Väännössä ei ole valittamista, ja vaikka kone jyrisee kovaa, se tekee sen minkä pitää.”
– Markku, 54, Mikkeli
Jonköping 6,5 hp on monipuolinen kone nimenomaan tiiviille maalle. Markku kertoo käyttävänsä sitä myös kompostin sekoitukseen ja hiekkaisen pihan tasoittamiseen, eikä ole kertaakaan jäänyt jumiin kesken työn.
Kevyttä jyrsintää Uudellamaalla: Stihl MH 445 sähköjyrsin
Kaupungin läheisyydessä, missä tilaa on rajallisesti ja naapurusto tiivistä, äänen määrä voi painaa valinnassa enemmän kuin raakateho. Stihlin pieni sähköjyrsin on tarkoitettu kevyisiin hommiin ja yllättäen se riittää moneen.
”Pihani ei ole suuri, mutta tykkään hoitaa kasvilavoja ja penkkejä itse. Stihlin MH 445 jyrsin on käynnistynyt napista joka kevät. En kaipaa käryä tai öljynvaihtoa, eikä ääni häiritse aamuvarhainkaan. Kevyt runko tekee siitä helpon liikutella, vaikken ole iso ihminen itse.”
– Sanni, 39, Espoo
Sanni kertoo myös, että hän oli aluksi epävarma sähköisen jyrsimen tehosta, mutta on ollut tyytyväinen valintaansa. Stihlin koneella hän kuohkeuttaa mullan ennen kylvöä ja silppuaa katteet loppukesästä, eikä ole kaivannut voimakkaampaa vaihtoehtoa.
Laajaa pintaa Pohjanmaalla: Tarmo 125 cm jyrsin traktorin perään
Laajoilla viljelyalueilla pienkone voi tuntua riittämättömältä. Silloin traktorin perässä vedettävä jyrsin tulee kyseeseen. Tarmo 125 cm jyrsin on yksi vaihtoehto maatilakäyttöön, jossa koko ja voima ratkaisevat.
”Meillä jyrsintä tehdään keväisin isommalla lohkolla, ja traktoriin kytkettävä jyrsin säästää aikaa. Tarmon malli on kestänyt hyvin myös silloin, kun maa on ollut vielä vähän märkää. Leveys tekee työn tehokkaaksi ja säätöjä on riittävästi, ettei mene liian syvälle. Olen käyttänyt samaa jyrsintä nyt neljä kevättä.”
– Kari, 61, Lapua
Kari korostaa, että traktoriin kytkettävä jyrsin vaatii koneellista osaamista ja suunnittelua, mutta vastineena saa tehokkuutta, jota ei pienkoneella pystyisi saavuttamaan. Myös terien vaihto ja huolto on selkeästi mietitty.
Reaaliaikainen kenttätesti kahdessa puutarhassa
Keväällä 2025 tehtiin vertailu kahden varttuneen omakotipihapiirin välillä. Ensimmäinen sijaitsi Lempäälän savimultaisella tontilla, toinen Porvoon hiekkaharjulla. Lempäälässä bensiinijyrsin käsitteli 120 neliötä vaivatta alle tunnissa, vaikka maa sisälsi vanhoja koivunjuuria. Polttoainetta kului 0,6 litraa ja melu peitti lintujen kevätlaulun. Porvoossa sama kone oli turhan raju: kevyen maaperän vuoksi terät upposivat liikaa ja käänsivät mullan liian syvälle, jolloin kosteus haihtui nopeammin.
Sähköjyrsin puolestaan suoriutui Porvoon hietikosta mallikkaasti 40 minuutissa yhdellä akulla. Lempäälän paksussa savessa kone kuitenkin takelteli, ja kiveä iskiessään se ponnahti takaisin käyttäjää kohti, mikä vaati ripeitä refleksejä. Toista akkua vaihdettaessa huomattiin, että akut lämpenivät pitkässä kuormassa selvästi yli kädenlämpöiseksi.
Kenelle bensiinijyrsin sopii, kenelle sähköinen
Mikäli pihatyöt rajoittuvat kasvulavojen pintamullan kuohkeuttamiseen ja nurmikon reunan ilmaukseen, sähköinen malli palvelee erinomaisesti. Kevyt runko, huoleton käynnistys ja mieto ääni tekevät siitä kaupungin pientalojen suosikin. Niille, joilla on iso kasvimaa, perunapelto tai maaperä täynnä kivennäisainesta, bensiinikäyttöinen kone puolustaa paikkaansa. Sen paino ja vääntö yhdistettynä laajempaan työleveyteen säästävät tunteja verrattuna sähköiseen vaihtoehtoon.
Edelleen löytyy käyttäjiä, joille sähkökatkon riski on merkittävä. Syrjäseuduilla aggregaatti kannattaa suunnata talon lämmitykseen, ei puutarhakoneeseen, jolloin bensiinikone osoittautuu varmemmaksi. Samalla kesämökkiläinen, joka kulkee sähköttömälle saaritontille, arvostaa laitetta, jonka voi tankata kanisterista.