Kun rannat kasvavat umpeen ja vesikasvillisuus valtaa laiturin ympäristön, kaislanniittokone astuu kuvaan pelastajana. Se on robusti työkalu, jonka terät napsivat sitkeätkin kaislanvarret sujuvasti poikki. Koneen hankinta on kuitenkin vasta alkusoitto; vuosien sujuva käyttö syntyy ennen muuta huolellisesta ylläpidosta. Moni konetta ensimmäistä kertaa käyttävä yllättyy siitä, kuinka pienetkin hoitorutiinit ehkäisevät kalliita korjauksia ja turhia seisokkeja.
Miksi säännöllinen huolto kannattaa
Huolto saattaa kuulostaa itsestään selvältä termiltä, mutta sen laiminlyönti näkyy nopeasti terän kulumisena, moottorin ylikuumenemisena ja polttoaineen ylettömänä kulutuksena. Säännöllinen tarkastusten ja pienten toimenpiteiden rytmi tuo kaksinkertaisen hyödyn: se pidentää komponenttien elinkaarta ja lisää työpäivän tehokkuutta.
Kun laite käynnistyy ensi yrittämällä ja leikkaa tasaisesti koko työleveyden mitalta, käyttäjä voi keskittyä varsinaiseen niittoon eikä teknisiin yllätyksiin. Huolto ohjaa myös käyttöturvallisuutta, sillä huonokuntoinen terä voi sinkauttaa sirpaleita ja heikentynyt voitelu kasvattaa tulipaloriskiä. Näihin seikkoihin perehdytään seuraavissa luvuissa askel askeleelta.
Lue myös parhaat kaislanniittokoneet vertailussa
Päivittäiset tarkastukset
Työpäivä alkaa hyvällä peruskierroksella. Ensimmäiseksi tarkistetaan polttoaineen määrä ja sen kunto. Jos kone on seissyt useita päiviä, polttoaineeseen saattaa muodostua kosteutta, joka laskeutuu tankin pohjalle.
Tällainen vesi–bensiini-sekoitus voi estää kunnollisen palamisen ja aiheuttaa nykivää käyntiä. Seuraavaksi katsotaan öljytaso. Nelitahtimoottorissa öljymäärän tulee asettua tikun ylä- ja alarajan väliin. Liian alhainen öljytila johtaa nopeasti laakerivaurioihin, kun taas ylärajan ylittävä taso voi kuumentaa kampikammion ja nostaa painetta tiivisteissä. Pienikin vuoto kannattaa paikantaa heti ennen kentälle lähtöä, sillä rannan savinen maa ei tee vuotokohdan etsinnästä helpompaa jälkikäteen.
Terien kiinnitysruuvien kireys testataan kevyesti vääntämällä hylsyllä sen verran, että mahdollinen löystyminen paljastuu. Jos ruuvit antavat myöten ilman merkittävää voimaa, ne kiristetään välittömästi. Pyörivä terä on koneen sydän, ja sen irtoaminen kesken työn voi tarkoittaa paitsi laitevauriota myös vakavaa onnettomuutta. Lopuksi katsotaan ilmansuodatin. Hienojakoinen rantapöly tukkii kennoston helposti, mikä kuristaa moottoria. Jos suodatin on samea eikä siitä näy valoa läpi, se pestään saippuavedellä ja kuivataan huolella.
Viikoittaiset ja kuukausittaiset toimenpiteet
Kun työtunteja kertyy, kone kerää huomaamatta rasituksia, joita pelkkä päivittäinen silmäily ei aina paljasta. Yksi keskeinen toimenpide on voiteluvälineiden täydentäminen koneen nivelpisteisiin. Kaislanniittokoneessa on yleensä useita rasvanippoja, joihin puristetaan tarkoitukseen sopivaa litiumperustaista rasvaa. Nivelten sujuvuus vähentää roottorin vastusta ja pienentää siten moottorin kuormitusta. Rasvaukseen varataan yksi tietty viikonpäivä, jotta rutiini ei unohdu kalenterin täyttyessä.
Kuukausittain tarkistetaan hihnaveto, jos sellainen on rakenteessa. Hihnan löystyminen näkyy kierrosten ailahteluna ja tehohäviönä. Kiristinrullaa säädetään niin, että hihna taipuu suunnilleen sormen leveyden verran, kun siihen painetaan keskikohdasta. Samalla kurkistetaan hihnan sisäpintaan, ettei siinä näy halkeamia tai kiillottunutta pintaa. Halkeileva hihna vaihdetaan, sillä se voi katketa kovassa kuormituksessa juuri silloin, kun kone on keskellä syvintä ruovikkoa.
Öljyt ja voitelu
Moottoriöljyn vaihtoväli määräytyy käyttöohjeen mukaan, mutta rantaympäristössä rasitus on monesti kovempaa kuin sisämaan nurmikolla, joten varovainen käyttäjä lyhentää vaihtoväliä. Öljynvaihto on pitkälti ajan ja lämmön kemialliseen rasitukseen perustuva toimenpide. Kun öljy tummuu ja viskositeetti laskee, voitelukalvo ohenee.
Tämä aiheuttaa metallipintojen suoran kosketuksen, joka synnyttää hankausta ja nostaa lämpöä. Vaihtaminen hoituu lämpimällä moottorilla, jolloin vanha öljy valuu vaivatta ulos ja kulkeutuu mukanaan metallihiukkasia.
Vaihteisto ja alennusvaihde vaativat eri tyyppistä voitelua kuin polttomoottori. Niihin käytetään paksumpaa vaihteisto- tai hypoid-öljyä. Jos koneessa on vedenalainen alennusvaihde, sen tiivisteet altistuvat jatkuvasti paine-erolle. Vesitiiviyden tarkistus tapahtuu seuraamalla öljyn väriä: maitomainen sameus viestii veden läsnäolosta. Tällöin vaihde avataan ja tiivisteet vaihdetaan ennen kuin kuluminen etenee korroosioksi.
Lukuvinkki: Milloin on paras aika niittää kaislaa?
Terien huolto ja vaihto
Terä on työjäljen laadun määrittävä osa, mutta se kokee samalla kovimman mekaanisen rasituksen. Rannasta löytyy usein kivikkoa, uponneita oksia ja metallijätettä, joihin terä osuu ilman ennakkovaroitusta. Siksi terän teroittaminen kuuluu jo viikoittaiseen rutiiniin, mikäli niittopäiviä kertyy useita. Teroitus tehdään lamellikivellä tai timanttiterällä siten, että alkuperäinen leikkuukulma säilyy. Kulman muuttaminen johtaa joko tylsistymiseen tai terän reunojen sirpaloitumiseen.
Kulumisraja terälevyissä ilmoitetaan usein millimetreinä. Kun raja tulee vastaan, teroittaminen ei enää auta, koska materiaalia ei ole riittävästi särmän muodostamiseen. Vaihto on tällöin edullisempi ratkaisu kuin rikkoutuneen terän aiheuttaman vaurion korjaaminen. Uusien terien mukana toimitetaan tavallisesti momenttiohjeet pulttien kiristämiselle. Momenttiavaimen käyttö ei ole vain ammattilaisten tapa viilata pilkkua, vaan se ehkäisee kierrevaurioita ja varmistaa, että terä pysyy tiukasti kiinni koko työsyklin ajan.
Moottorin toimintaympäristö
Polttomoottori tarvitsee kolme asiaa: puhtaan ilman, oikean seoksen ja viileän jäähdytyksen. Kaislanniiton yhteydessä ilmassa leijailee terän murskaamaa kasvimassaa, joka voi tarrautua jäähdytysripoihin. Ilmavirran tukkeutuessa moottorin lämpö nousee ja voitelu heikkenee. Kerran viikossa moottorin ulkopinnat harjataan pehmeällä messinkiharjalla. Samalla tarkistetaan, että jäähdytyspuhaltimen suojaverkko on ehjä. Reikä verkossa houkuttelee roskia siipipyörän lapoihin ja lyhentää puhaltimen käyttöikää.
Polttoainejärjestelmässä riskin muodostaa vanhentunut bensiiniseos. Etenkin etanolia sisältävä bensiini sitoo ilmankosteutta ja kerää veden polttoainesäiliön pohjalle. Ratkaisu on käyttää paljon niitettäessä erillistä polttoainehanaa ja tyhjentää kauden päätteeksi säiliö kokonaan. Suutinpuhtauden varmistamiseksi tankin korkissa oleva ilma-aukko puhdistetaan hammastikulla, jottei tankkiin synny tyhjiötä, joka heikentää polttoaineen virtausta.
Talvisäilytys
Suomen talvi kohmettaa koneen yhtä varmasti kuin järven jään. Kun viimeisetkin kaislajätteet on nostettu laiturille, kausi päätetään huolelliseen säilytystilojen valmisteluun. Ensin polttoaine ruuvataan ulos kaasuttimesta. Jos se jätetään sisään, seos haihtuu ja jättää jälkeensä hartsimaisen kalvon, joka tukkii pienet kanavat. Sen jälkeen moottorin sylinteriin tipautetaan muutama millilitra voiteluöljyä ja moottoria pyöritetään vetonarusta, jotta öljy leviää seinämiin. Tämä ehkäisee ruosteen syntymistä pidempään seisoessa.
Koneen runko pestään lämpimällä vedellä ja mietolla pesuaineella. Rantalieteen tarttunut suola ja orgaaninen materiaali kiihdyttävät teräsosien hapettumista. Pesun jälkeen pinnat kuivataan ja ruostesuoja lisätään kevyenä öljysumuna. Laitteen alla oleva teräyksikkö lukitaan kuljetusasentoon, jotta jouset tai hydrauliikka eivät jää puristuksiin koko talveksi. Säilytyslämpötila valitaan plussan puolelta, mutta jos se ei ole mahdollista, liikaa kosteutta poistetaan kosteussiepparilla tai lämmityspuhaltimella, joka kierrättää ilmaa varastossa muutaman tunnin vuorokaudessa.
Lukuvinkki: Kaislanniittokoneen valinta – Kattava ostajan-opas
Yleisimmät ongelmat ja niiden ehkäisy
Kaislanniittokoneen tyypillisiä vikoja ovat käynnistysvaikeudet, epätasainen leikkuujälki ja mukanaan polttava hihna. Käynnistysvaikeus johtuu useimmiten vanhasta polttoaineesta tai kuluneesta sytytystulppasta. Tulpan vaihto on kymmenen minuutin homma ja se pelastaa päivän työt, kun taas hihnanhaju paljastaa välittömästi, että vetoakseli pyörii, mutta terä ei.
Syynä on löystynyt hihna, joka luistaa ja polttaa kumin pinnan. Kun kiristys tehdään ohjeiden mukaisesti, voima välittyy oikeassa suhteessa ja terä leikkaa vastaankin kasvavat varret ilman ylenpalttista kuormaa.
Epätasainen leikkuujälki voi yllättää, vaikka terä näyttäisi terävältä. Tällöin ongelma piilee usein terän tasapainossa. Mikäli teräosat painavat eri lailla, keskipakoisvoima saa koko koneen värisemään. Pitkässä juoksussa tärinä syö laakerit ja löystyttää kiinnitykset. Terän tasapainotus vie hetken ja onnistuu kotioloissakin asumakaapelista ja kahdesta puurimasta tehdyn telineen avulla. Tarkoitus on löytää raskas kulma ja hioa sitä hitusen kerrallaan, kunnes terä asettuu telineelle vaakasuoraan.