Moni tekee ensimmäisen sähkötyökaluhankintansa vasta, kun seinään pitäisi ripustaa kirjahylly tai kun pihavarastoon nousee uusi hyllyrakenne. Silloin kaupan hyllyllä odottaa kaksi lähes saman näköistä laitetta: perinteinen akkuporakone ja iskevä akkuporakone.
Myyjältä saa nopeasti kuulla, että iskevä versio on tehokkaampi ja poraa kiveen kuin veitsi pehmeään voihin. Hiljaisempi, kevyempi perusporakone taas sopii kuulemma “kaikkeen muuhun”.
Ostopäätös jää silti käyttäjän tehtäväksi. Alapuolelle on koottu yli vuosikymmenen vinkeistä, testeistä ja työmaakokemuksista jalostunut, neutraali katsaus siihen, milloin iskevä akkuporakone on oikea valinta ja milloin tavallinen kone ajaa asian yhtä hyvin. Lukuvinkkinä voin mainita paras akkuporakone vertailun, jossa on mukana niin iskeviä kuin tavallisia malleja.
Akkuporakoneiden kehityspolku
Jos palataan ajassa taaksepäin 1980‑luvulle, akkuporakoneiden akut olivat suuria, raskaita ja ladattavuudeltaan rajallisia. Työmailla vitsailtiin, että käyttäjä kyllästyi lataamaan ennen kuin ehti porata ensimmäisen reiän. Nikkeli‑kadmium‑akuista (NiCd) siirryttiin hiljalleen nikkeli‑metallihydridiin (NiMH) ja lopulta litium‑ioniin. Jokainen hyppäys toi mukanaan enemmän kapasiteettia ja lyhyemmän latausajan. Kun akku alkoi olla riittävän pieni ja tehokas, moottorien säätöelektroniikka saatiin muovattua paremmaksi. Silloin markkinoille ilmestyi ensimmäinen iskevä akkuporakone, jota tavattiin kutsua myös kompaktiksi “kevyeksi iskuporaksi”.
Iskevä toiminto perustui hammaspyörästön ja kammen luomaan mekaaniseen iskuun. Aiemmin samankaltaista toimintoa tarjosi lähinnä verkkovirralla toimiva, painava iskuporakone. Akut toivat iskutoiminnon liikkuvaksi, ja laite mahtui reppuun tai vyökoukkuun. Kehityspolku on siis ollut akkuteknologian, kevyiden kestomagneettimoottoreiden ja elektronisen ohjauksen yhteistulos. Yhtä ratkaisevaa on ollut käyttäjien tottuminen: kun iskutoiminto ei enää tarkoittanut tärisevää hirviötä, kynnys hankinnalle aleni.
Mekaaninen ero iskevän ja perinteisen välillä
Perinteisessä akkuporakoneessa moottorin pyörimisnopeus välittyy suoraan istukkaan hammaspyörävälitysten kautta. Poranterä pyörii tasaisesti ja vääntö pysyy melko johdonmukaisena. Jos reikä avataan kuivalle puulle, lastu irtoaa siististi eikä laite pysähdy ennen kuin terä on painettu liian lujaa.
Iskevässä akkuporakoneessa samat hammaspyörät on rakennettu tuottamaan pienen matkan edestakainen isku istukan aksiaalisuuntaan samalla, kun terä pyörii. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella kierroksella terä ikään kuin napauttaa materiaalia. Kiveä, betonia tai tiiliä porattaessa iskujen ansiosta kova pinta murtuu helpommin ja poraus etenee nopeammin kuin pelkällä pyörimisliikkeellä.
On kuitenkin tilanne, jossa isku muuttuu haitaksi. Jos porataan ohutta alumiinilevyä tai tehdään upotusruuvauksia pehmeään puuhun, iskevä liike voi reväyttää reikäseinämän repaleiseksi tai rikkoa ruuvin kannan. Toisin sanoen mekaaninen ero on selkeä, mutta sen hyödyllisyys riippuu täysin työstettävästä materiaalista.
Käytännön esimerkkejä kolmessa materiaalissa
Puurakentaja, joka pystyttää terassia kestopuusta, tarvitsee usein syvälle uppoavat ruuvit. Kova, painekyllästetty lauta asettaa väännölle odotuksia. Iskevä porakone ei kuitenkaan ole automaattinen voittaja, koska terassiruuveissa päät ovat joskus herkempiä murtumaan äkillisessä nykäyksessä. Hyvin vääntävä, mutta tasainen perusporakone yllättää positiivisesti, varsinkin jos käyttäjä muistaa porata esireiät.
Metallitöissä – esimerkiksi teräslevyn rei’ityksessä – isku tekee vähän, ellei mitään. Terästä halkaiseva terä tarvitsee tasaisen puristusvoiman ja jatkuvan lastunmuodostuksen. Isku rikkoo poranterän kärkikulmien suojakalvon nopeammin ja lyhentää terän ikää. Metallisepän pajalla perusporakone ja laadukkaat kobolttiterät muodostavat parhaan yhdistelmän.
Kun taas asennetaan verhotankoa kantava seinäkiinnike 1950‑luvun tiilitalon ulkoseinään, iskevä akkuporakone tuntuu korvaamattomalta. Tiilen pinta on kova ja hauraskin, minkä vuoksi terä tarvitsee apua pinnan murtamiseen. Tällöin jokainen pieni isku murtaa kiteitä ja vie terää eteenpäin ilman, että käyttäjän tarvitsee puskea täyspainolla.
Kotiverstaan ja ammattilaisen näkökulma
Kotiverstaassa laitteet ovat usein monikäyttöisiä ja tila rajallinen. Yhden porakoneen strategia on taloudellisesti houkutteleva. Harrastajalle, jonka projektit vaihtelevat satunnaisesta huonekalun kasaamisesta pieneen seinäkiinnitykseen, tavallinen akkuporakone toimii paremmin, koska se on kevyempi ja helpompi hallita. Kun tarve kohtaa satunnaisesti seinän, voi lainata iskevää kaverilta tai vuokrata rautakaupasta.
Ammattilaiselle tilanne kääntyy päälaelleen. LVI‑asentaja, sähköurakoitsija tai rakennuskirvesmies tekee porauksia kiviaineksiin lähes päivittäin. Työmaalla laite ei saa jäädä jumiin tiiliseinään juuri silloin, kun alihankkija odottaa. Iskevä akkuporakone, johon on hankittu pari lisäakkua, säästää kallista työaikaa. Samalla ammattilaisen valikoimasta löytyy useimmiten myös perusporakone pienempien ruuvaus‑ ja metallitöiden takia. Ratkaisevaa on siis töiden painotus.
Ergonomia, akkuteknologia ja kestävyys
Nykyiset litium‑ioniakut mahdollistavat jopa yli 100 Nm väännön kompaktissa rungossa, mutta se tarkoittaa, että laite voi olla ranteelle raskas. Isku tuo vielä oman tärinänsä. Moni valmistaja lisää kahvaan pehmusteen ja kallistaa kahvan kulmaa, jotta ranne pysyy neutraalissa asennossa. Perusporakoneessa runko on yleensä kevyempi, ja tärinää on vähemmän. Pitkään jatkuvassa ruuvaustyössä rasitusvammat pysyvät loitolla paremmin perusmallilla.
Akkujen kesto ei ole enää suurin erottava tekijä. Sekä iskevät että perinteiset versiot käyttävät samoja 18 V tai 20 V (nimellisesti 18) akkuja. Iskevällä moottori tosin joutuu töihin raskaammin porattaessa kovaan aineeseen, ja akku tyhjenee nopeammin. Puurakentaja saattaa siis huomata lataavansa akkua usein, vaikka työ sinänsä olisi kevyttä, jos iskutoiminto jätetään turhaan päälle.
Kestävyydessä korostuu vaihdettavien hiiliharjattomien moottorien osuus. Harjaton moottori tuottaa vähemmän lämpöä, mikä puolestaan pidentää laakerien ja hammaspyörien ikää. Koska harjattomuus on yleistynyt lähes koko hintaskaalassa, sillä ei enää ole merkittävää vaikutusta siihen, valitseeko käyttäjä iskevän vai tavallisen.
Ääni ja tärinä: mitä ne kertovat käyttäjälle
Kun isku aktivoituu, koneesta lähtee tunnusomainen “raksuva” ääni. Se on seurausta siitä, että hammaspyörät liukuvat toistensa yli ja laukeavat nopeasti takaisin. Ääni ei itsessään haittaa kuin herkkäkorvaisia, mutta se on merkki siitä, että voima kohdistuu iskuun eikä käyttäjän käsiin. Jos tärinä alkaa tuntua koko käsivarressa, terä on todennäköisesti tylsä tai alusta liian kova valitulle terälle.
Perusporakone laulaa tasaisemmin. Kun terä puree, ääni voi jopa hiljentyä, koska lastu irtoaa sulavasti. Jos moottori alkaa “nelistää” ja pyörimisnopeus laskee, vääntö ei riitä materiaaliin ja käyttäjän on joko painettava lisää tai vaihdettava tehokkaampaan laitteeseen. Ääni on siis eräänlainen diagnostiikkatyökalu molemmille koneille, ja kokenut käyttäjä oppii kuuntelemaan sitä.
Ympäristö ja energiatehokkuus
Sähkötyökalun hiilijalanjälki syntyy pääosin akun valmistuksesta ja laitteen metalliosista. Kun laitetta käytetään harvoin, akun kemiallinen ikääntyminen on merkittävin hukka. Tästä näkökulmasta perusporakone, jota voidaan käyttää useaan kevyempään työvaiheeseen ilman turhaa iskutoimintoa, kuluttaa vähemmän sähköä ja pitkittää akun elinkaarta.
Ammattilaiskäytössä iskevä porakone voi kuitenkin olla energiatehokkaampi. Se poraa kiveen nopeammin ja lyhyemmällä käyttöajalla, jolloin akkujen latausmäärä työpäivää kohti jää pienemmäksi. Jos lasketaan koko vuoden sähkö- ja akkukustannukset, tilanne tasoittuu. Ympäristön näkökulmasta ratkaisevaa on siis käyttötiheys, ei pelkkä koneen tekninen tyyppi.
Iskevä vai tavallinen akkuporakone kokemuksia maakunnista
Pyysimme kolmelta suomalaiselta kertomuksia heidän kokemuksistaan iskevistä ja tavallisista akkuporakoneista eri puolilta Suomea. Kokemukset valottavat, millaisiin töihin mikäkin kone on heidän mielestään sopinut.
Etelä-Karjalasta: Juho valitsi Flexin iskevän akkuporakoneen
”Rakensin viime syksynä uuden pihavajan Lappeenrannassa ja valitsin siihen Flexin akkuiskuporakoneen. Varsinkin kun piti porata betoniin ja tiileen ankkureita varten, huomasin että iskevä toiminto todella nopeutti hommaa. Ennen tätä olin aina vääntänyt tavallisella koneella ja hermo meinasi palaa, kun pora vaan pyöri paikoillaan. Flexillä reikä tuli seinään ilman turhaa painamista ja muutenkin kone tuntui aika jämäkältä kädessä.”
Juho kertoi, että Flexin akkukesto riitti hyvin koko päivän askareisiin, kun mukana oli toinen akku varalla. Hän käytti konetta myös kevyempiin puurakentamisen tehtäviin, missä hän otti iskun pois päältä ja kone toimi ihan mallikkaasti.
Pohjanmaalta: Elina vannoo Milwaukee M18:n nimeen
”Olen tehnyt omakotitalon remonttia Vaasassa viimeiset puolitoista vuotta. Hankin Milwaukee M18 BLDDR-502C -mallin, koska tarvitsin porakoneen, joka toimisi sekä ruuvauksessa että satunnaisessa porauksessa betoniseiniin. Akut kestävät pitkään ja vääntöä on ollut yllin kyllin. Painoa on jonkin verran, mutta käteen kone asettui heti mukavasti. Minulle tärkeää oli se, että voin luottaa koneeseen, oli edessä sitten puuta, tiiltä tai kipsilevyä.”
Elinan mukaan Milwaukee sopi myös pienempiin ruuvaustöihin, kunhan momentinsäätö oli tarkasti kohdallaan. Hänen mukaansa koneen suurin etu oli tasainen teho ja varmuus myös silloin, kun seinämateriaali vaihteli.
Kainuusta: Antti arvosti edullista Jonköpingin konetta
”Kun mökkiprojekti Suomussalmella alkoi, piti valita edullinen kone perusporauksiin ja ruuvauksiin. Ostin Jonköpingin 18V iskevän akkuporakoneen, koska hinta oli sopiva eikä mökkityömaalla aina tarvita huippuvehkeitä. Yllätyin siitä, että kone jaksoi porata kevyesti myös harkkoon, kun käytti rauhallista tahtia. Akku kesti koko päivän, kun ei koko ajan iskutoimintoa käyttänyt.”
Antin mukaan Jonköpingin kone oli riittävän tehokas kaikkeen siihen, mitä kesämökillä kohtaa: runkoruuvauksia, kattojen laudoituksia ja muutama kiinnike kiviseinään. Hän sanoi, ettei odottanut ”ihmeitä” mutta kone oli lopulta ”enemmän kuin riittävä” kevyempiin hommiin.
Milloin iskevä on korvaamaton?
Jos porattava materiaali on betonia, luonnonkiveä, kovaa tiiltä tai kevytsoraharkkoa, iskevä akkuporakone tekee reiän nopeammin ja turvallisemmin. Tämä korostuu erityisesti, kun halkaisija nousee yli kahdeksaan millimetriin. Myös ruuvaustilanteissa, joissa ruuvi väännetään paksun teräsrakenteen läpi puuhun, iskevä toiminto antaa terälle impulssin, joka rikkoo metallin mikroskooppisia hiertymiä ja estää ruuvin juuttumisen.
Toinen vähemmän puhuttu etu on käyttäjän fyysinen rasitus korkealla työskenneltäessä. Kun seiniä porataan telineiltä tai tikkaiden yläportailta, iskevä kone vaatii vähemmän puristusvoimaa. Kädet väsyvät hitaammin ja tapaturmavaara pieni pakkasella vähenee.
Milloin tavallinen riittää?
Suuri osa suomalaisista kodin projekteista on puuhun ruuvausta, laminaatin tai kipsilevyn läpi tehtäviä muovitulppareikiä ja metalliprofiilien ohutta rei’itystä. Näissä tilanteissa tasainen ja kevyt perusporakone toimii jouhevasti. Se suojaa ruuveja katkeamiselta ja pitää poranterät ehjinä.
Metallitöissä, joissa tarvitaan tarkkaa porauskulmaa ja puhdasta reikää, isku täristää terää pois linjasta. Pienille kierrekoko‑ ja uppokantaruuvauksille tavallisen koneen momenttisäätö on myös parempi ratkaisu, koska se sammuttaa moottorin heti, kun ruuvi on tasan aluslaatan pinnan tasossa.
Sopivan työkalun valinta
Laitteen valinta ei ole mustavalkoinen. Jos työpöydällä odottaa projektilista, jossa on yhtä paljon kiviä ja puuta, kaksikon omistaminen on loogisin ratkaisu. Mikäli hankinta kuitenkin rajataan yhteen laitteeseen, pohdinta kannattaa aloittaa omista tarpeista eikä myymälän tarjouksesta.
Jos reikiä seinään syntyy harvakseltaan ja projektit suuntautuvat puuhun, tavallinen akkuporakone riittää mainiosti. Kun kodissa tehdään kylpyhuoneremontti tai kesämökin sokkeliin kiinnitetään terassirunkoa, iskutoiminnon puute saattaa aiheuttaa hampaiden kiristelyä. Varsinkin kerrostalossa, jossa seinä voi olla teräsbetonia, iskevän koneen lainaaminen helpottaa työtä.
Ammattilainen tai aktiivinen rakentaja, joka poraa kiviseinään viikoittain, saa iskevästä koneesta ajallista ja ergonomista hyötyä. Silti hänen valikoimassaan on usein mukana tavallinen akkuporakone kevyempiä ja tarkempia töitä varten.
Yhteinen nimittäjä on työn luonne. Kun tietää, mitä materiaaleja kohtaa ja kuinka usein, ei ole vaikeaa tehdä perusteltua valintaa. Laite itsessään ei ratkaise projektin onnistumista, vaan se, kuinka hyvin se istuu käyttäjän käteen ja tarpeisiin. Näin valinta muuttuu yksinkertaiseksi: iskevä sinne, missä materiaali vaatii lyöntiä, ja tavallinen sinne, missä tasainen vääntö on valttia.