Kun mökille halutaan tuoda sähköä aggregaatin avulla, melukysymyksestä tulee keskeinen. Usein ajatellaan, että taustalla tasaisesti hyrisevä laite hukkuu muihin ääniin, mutta hiljaisessa saaressa tai sisämaan metsämaisemassa sama ääni voi kantautua pitkälle. Äänimaisema muuttaa myös tapaa, jolla ympäristö koetaan: sama meteli, joka kaupungissa katoaa liikenteen huminaan, voi hiljaisessa erämaisemassa tuntua korvia vihlovalta.
Mitä hiljaisuus tarkoittaa generaattorien maailmassa
Sana “hiljainen” kuulostaa yksiselitteiseltä, mutta aggregaateissa se on suhteellinen käsite. Valmistajat ilmoittavat ääniarvot tyypillisesti desibeleinä, useimmiten etäisyydeltä seitsemän metriä. Lukema 60 dB kuulostaa paperilla kohtuulliselta, mutta jos mittaushetkellä laite käy puolikuormalla ja mittari on sijoitettu “edulliseen” suuntaan, todellinen kokemus voi olla toisenlainen.
Hiljaisuus riippuu myös taustamelusta sekä ympäröivistä pinnoista, jotka heijastavat tai vaimentavat ääntä. Käytännössä kuluttajan täytyy lukea lukujen taakse ja tarkastella, miten mittaus on suoritettu. On myös hyödyllistä kuunnella laitetta itse ennen ostoa, jos siihen avautuu mahdollisuus.
Lue myös parhaat aggregaatit vertailussa
Äänitasoon vaikuttavat tekniset tekijät
Moottorin kierrosluku, sylinterin tilavuus ja jäähdytysjärjestelmä vaikuttavat suoraan meluun. Perinteinen generaattori käy yleensä tasaisella kierrosluvulla, kun taas niin sanottu invertteri-aggregaatti säätää käyntinopeutta kuorman mukaan. Alhaisemmat kierrokset merkitsevät usein matalampaa melua sekä parempaa polttoainetaloutta. Kotelointi vaimentaa ääntä, mutta paksu äänieriste lisää laitepainoa ja hintaakin.
Tärinänvaimennus on toinen yksityiskohta, johon harva kiinnittää huomiota. Kumityynyt moottorin ja rungon välissä voivat pieneltä kuulostavalta ratkaisulta, mutta ne leikkaavat resonointia, joka muuten siirtyisi maahan ja jyrisisi kauemmas kuin pelkkä pakokaasuäänI koskaan tekisi. Myös pakoputken suuntauksella on merkitystä. Jos ulostulo osoittaa suoraan kohti terassia, ääni tuntuu voimakkaammalta kuin jos se ohjataan poispäin tai sen eteen asetetaan vaimenninkammio.
Polttoainetyypin merkitys melulle ja käytettävyydelle
Bensiini-, diesel- ja nestekaasukäyttöisten laitteiden äänimaailmat poikkeavat toisistaan. Dieselmoottori murisee matalammalta taajuudelta, mikä kantaa kauemmas, mutta sen kierrosluku pysyy usein muutamaa sataa kierrosta alempana kuin bensiinimoottorin. Nestekaasulla käyvä invertterimalli tuottaa pehmeämmän, puhallinta muistuttavan äänen.
Käytettävyyteen vaikuttavat lisäksi käynnistystavat: sähköstartti on hiljainen, vetokäynnistin saattaa päästää piston kerran jos toisenkin. Myös polttoaineen varastointi muokkaa kokonaiskokemusta. Diesel kestää viikkoja ilman lisäaineita, bensiini voi väljähtyä kuumassa varastossa ja nostaa käyntihäiriöiden riskiä, jolloin moottoria joutuu starttaamaan useita kertoja. Jokainen uusi käynnistys on myös äänipiikki.
Sijoittelu, maasto ja äänieristys
Pelkkä tekniikka ei ratkaise lopputulosta. Sijoituspaikka vaikuttaa vähintään yhtä paljon. Jos tasainen kalliolohkare toimii kaiuttavana kiviseinänä, pienikin laite voi kuulostaa kovalta. Vastaavasti sammalpeitteinen notkelma vaimentaa yllättävän tehokkaasti. Kun generaattori asetetaan maahan, kannattaa tarkistaa, ettei alla ole kovaa lankkua, joka värähtelee.
Moni mökkeilijä rakentaa laitteelle pienen katoksen, joka suojaa sateelta ja ohjaa ääntä poispäin oleskelutiloista. Katoksen seinäkerrokseksi riittävät usein paksu vaneri ja villaeriste, kunhan ilmanvaihto on varmistettu. Jotkut käyttävät akustista vaahtomuovia, mutta kosteusrasitus saa sen helposti homehtumaan ulkokäytössä, joten huolellinen kuivatustila on tärkeä.
Äänitasot luvuiksi
Desibeliasteikko on logaritminen. Tämä tarkoittaa, että jokainen kymmenen desibelin nousu koetaan noin kaksinkertaisena äänen kovuutena. Jos yksi laite on esitteessä 50 dB ja toinen 60 dB, ero ei ole kymmenen prosenttia vaan tuntuu korvassa noin kaksinkertaiselta. Vielä dramaattisemmaksi ero kasvaa, kun muistaa, että kahden samanaikaisen 60 dB lähteen yhteisvoimakkuus nousee jo 63 dB:iin.
Kun mökillä käynnistetään esimerkiksi jäähdytysvaihtoehto ja samalla kytketään voimanlähde, yhdistelmä voi yllättää. Lukemiin kannattaa siis suhtautua realistisesti: jos esite lupaa 52 dB, testiolosuhteet ovat usein laboratoriomaisen suotuisat. Oikeissa oloissa lukema nousee helposti viidellä desibelillä.
Säädökset ja naapurirauha
Kaupallisilla leirintäalueilla ja tiheästi asutuilla kaava-alueilla melurajat ovat selkeät. Vapaa-ajan asutusalueella lainsäädäntö nojaa perustuslaissa turvattuun kotirauhaan ja viranomaiset soveltavat ympäristönsuojelulakia. Käytännössä ohjenuorana pidetään, että yöaikainen melutaso yli 45 dB voi olla häiritsevä. Naapuritiet ovat usein kaukana, mutta ääni kantaa vesistön yli.
Talvella jäät toimivat erityisen tehokkaina äänijohteina. Yhteisymmärrys naapurien kanssa on paras ennaltaehkäisy. Jos tietää käynnistävänsä laitteen lyhyeksi ajaksi aamulla kahvin keittoa varten, naapurikin sietää pientä hälyä. Pitkäaikainen kuormitus illan hiljaisuudessa nostaa todennäköisemmin kulmakarvoja.
Käytännön vinkkejä testaamiseen ennen ostoa
Harva kodinkoneliike tarjoaa mahdollisuuden kuunnella laitetta ulkona, mutta kysyä kannattaa. Kun moottori käynnistyy, ota muutama askel sivulle ja kuuntele eri korkeuksilta. Matalat taajuudet kuuluvat selkeämmin rinnan tasossa, ylä-äänet voivat heijastua ilmaan. Kokeile eri kuormia: sammuttaessa jääkaappi vie vain kymmeniä watteja, kun taas mikroaaltouuni tempaa hetkessä melkein koko kapasiteetin.
Jos jälleenmyyjällä ei ole tilaa esittelyyn, monilla verkkopalstoilla on käyttäjien ääninäytteitä. Ne eivät korvaa elävää kokemusta, mutta niistä saa suuntaa. Kotikuuntelussa voi esimerkiksi avata kaiuttimista ääninäytteen ja siirtyä seitsemän metrin etäisyydelle, jolloin pystyy hahmottamaan, miltä ilmoitettu desibelilukema tuntuu korvassa.
Ylläpito ja huolto hiljaisuuden säilyttämiseksi
Moottorin ääni kovenee, jos ilmanvaihtokanavat keräävät roskaa tai öljy on päässyt vanhaksi. Säännöllinen puhdistus ja suodattimen vaihto ovat siksi olennaisia. Sytytystulpat kuluvat ja aiheuttavat kipinähäiriöitä, jotka kuulostavat naksahduksilta pakokaasun keskellä. Jokainen naksahdus lisää melupiikkiä, vaikka keskimelutaso pysyisi samana.
Vaimennin pitää tarkistaa, ettei siinä ole ruostevaa halkeamaa. Reikäinen pakoputki nostaa äänenpainetta useita desibelejä. Huollon laiminlyönti vaikuttaa myös polttoainekulutukseen: tehottomasti palava moottori vaatii enemmän kierroksia samaan kuormaan ja näin myös äänimaailma nousee.
Aggregaatin melumittaustaulukko
Mittasimme ilmoitettuja äänitasoja 7 metrin etäisyydeltä. Meluarvot (52 dB vs. 68 dB) ovat esimerkkilukuja, joilla mallinnetaan laitteiden keskimääräistä eroa.
- 40 dB vastaa hiljaista kirjastoa.
- 50 dB tuntuu kuin normaali keskustelu muutaman metrin päässä.
- 60 dB on saman tasoista kuin keittiön astianpesukone.
- 70 dB yltää pölynimurin tasolle.
Jos tavoitteena on mökkirauha, kannattaa tähdätä alle 60 dB:n äänitasoon.
Suuntasimme saarimökille – kenttäkokemuksia
Eräällä syyskuisella veneilyreissulla testasimme käytännössä kahta erilaatuista invertteriaggregaattia. Sää oli tyyni ja lämmintä ilmaa leijui järvenselän yllä. Ensimmäinen laite oli kevyt, reilun kilowatin tehoinen malli, jonka äänitasoksi esite ilmoitti 51 dB. Se käynnistyi vaivattomasti ja hyrisi matalalta, mutta kun veneessä pidettiin tunnin ajan akkulaturia käynnissä, ääni nousi lähemmäs kuuttakymppiä lähimittarilla.
Toinen laite oli hieman raskaampi, varustettu automaattisella ekotilalla. Aluksi se vaikutti äänekkäämmältä, mutta akkulatauksen aikana kierrokset putosivat ja äänitaso pysyi tasaisena, eikä lähipuussa pesivä närhi näyttänyt välittävän. Kokemus opetti, että nimellislukemiin ei kannata tuijottaa yksinään. Tärkeämpiä ovat kuorman vaihtelut ja käyttöprofiili. Jos laite tuottaa sähköä lähinnä valaisimille ja laturille, invertterin vaihteleva kierrosluku laskee melua enemmän kuin kovaääninen mutta tasakierroksinen moottori pienessä kuormitusprosentissa.