Vielä joitakin vuosia sitten akkukäyttöinen moottorisaha oli mökkipihojen ja satunnaisten rästihommien hiljainen sivuhenkilö. Bensiinisaha vei show’n aina, kun pölkky kasvoi vähänkin kookkaammaksi. Viimeisen viiden vuoden aikana akkutekniikan kapasiteetti, latausnopeus ja tehonhallinta ovat harpponeet eteenpäin samaa vauhtia kuin sähköautoissa. Tämä kehitys nosti vanhan kysymyksen uudelle tasolle: riittääkö akkusahan voima halkojen tekoon niin, että se aidosti korvaa perinteisen bensakoneen?
Perinteisen ja akkukoneen erot tutuiksi
Bensiinisaha rakentuu kaasuttimesta, sytytysjärjestelmästä, polttoaineseoksesta ja pakokaasuista. Kun kahdeksan kilon paino yhdistyy viisitoista metrin sekuntinopeuteen ketjulla, syntyy raa’an mekaanisen työn symboli.
Puolestaan akkusaha nojaa sähkömoottorin vääntöön ja litiumioniakustoon. Sen paino on tyypillisesti kilon kevyempi, mutta aie sama: pölkyt poikki ja klapit klapikoneeseen. Äänitaso laskee selvästi ja pakokaasut jäävät pois. Silti moni sahuri epäilee, kantaako sähkömoottori loppuun asti, kun puupino kasvaa puolikuution mittaiseksi.
Katso myös parhaat akkusahat testissä
Tehon ja akun keston suhde käytännössä
Tarkan vertailun tekee vaikeaksi se, ettei akkukapasiteetti yksin määritä sahauksen kestoa. Ketjun terävyys, öljyisyys, puulaji, lämpötila ja sahaustekniikka vaikuttavat tulokseen. Sahuri, joka höylää kevättalven kuivaa koivua terävällä ketjulla, voi yllättyä positiivisesti: kaksi viiden ampeeritunnin akkua riittää jopa kahden tunnin tahtiin, jos työskentely rytmitetään niin, että toinen akku latautuu tauon ajan. Sen sijaan märkä kuusi, jossa pihka ja kuitu termisesti vastustavat leikkuuta, vie akun tyhjäksi selvästi nopeammin.
Turvallisuus ja huolto eri näkökulmasta
Akkusahan selkeä etu on käynnistyksen turvallisuus. Ei vedetä käynnistysnarua, ei suhauteta rikastusta, vaan painetaan virtapainiketta ja puristetaan laukaisin. Tämä vähentää niin sanottua kylmäkäynnistyksen hypähdysvaaraa. Myös tärinä on keskimäärin pienempi, mikä säästää kyynär- ja olkapäitä. Teräketjun öljyhuolto ja terotus pysyvät entisinä, sillä kompaktia ketjua on viilattava yhtä usein kuin polttomoottorimallissa.
Huoltokulujen suhteen ero syvenee, kun konetta käytetään harvakseltaan. Bensiinisaha kärsii herkemmin vanhasta polttoaineesta ja tukkeutuneesta kaasuttimesta. Akkusahan akku puolestaan ikääntyy lataussyklien myötä. Yksi moderni litiumioniakku sietää 600–1000 syvää purkautumista ennen kuin sen kapasiteetti tippuu huomaavasti. Jos halkohommat keskittyvät keväälle ja syksylle, akku kestää harrastajalla helposti kymmenen vuotta, kunhan sitä ei varastoida täysin tyhjänä pakkaseen.
Melu ja ympäristö – hiljainen naapuri
Melu on yksi niistä asioista, jonka huomaa vasta, kun häly lakkaa. Akkusahalla voi aloittaa puolenpäivän aikaan aurinkoisena sunnuntaina ilman, että ohiajavat koiranulkoiluttajat luovat pahaa silmää.
Pakokaasuttomuus on samaa luokkaa: vaikka pakokaasuvapaan sahan ympäristöhyöty kumoutuu, jos sähkö tuotetaan yksinomaan ruskohiilellä, Suomessa tyypillinen sekasähkö on pienipäästöisempää kuin kaksitahtibensiinin polttaminen. Tämä vaikuttaa arvoon erityisesti mökkitiiviydeltään kasvavissa ranta-alueissa.
Akku vai bensa säästöjen näkökulmasta
Polttoöljy- ja bensiinihinnoissa on nähty viime vuosina turbulenssia, kun taas kilowattitunnin hinta on vakaampi, vaikka sähkölaskut nousivatkin vuoden 2022 hintapiikissä. Yhden tunnin tehokkaalla sahauksella bensiiniä kuluu noin litra. Jos litran hinta on kaksi euroa, viidenkymmenen tunnin vuotuinen käyttö tekee sata euroa vuodessa.
Akkusahan sähköksi muutettuna tämä sama työtuntimäärä vie tyypillisesti kymmenestä viiteentoista kilowattituntia, jonka eurohinta jää kymmenen ja kahdenkymmenen euron väliin. Akuston hinta täytyy toki laskea mukaan elinkaarikustannuksiin, mutta kulutuskoron ja ikääntymisen jälkeenkin lopullinen euro per tunti asettuu bensakonetta matalammaksi, jos sahalla tehdään polttopuut vuosittain.
Lukuvinkki: Sähkö- vai bensiinkäyttöinen moottorisaha?
Kylmä, sade ja paksu runko – missä rajat tulevat vastaan
Akkutekniikan kaksi akilleenkantapäätä ovat kylmä sää ja äärimmäinen jatkuva kuormitus. Litiumioniakun teho laskee selvästi pakkasessa, joten helmikuinen ulkosahaus metsän syrjässä voi pudottaa käytettävyysajan kolmannekseen verrattuna syyskuun plussakeleihin. Toinen kriittinen piste tulee, kun puun läpimitta nousee yli neljäkymmensenttisen. Sisäänpainuva terä tarvitsee tuolloin sekä vääntöä että ketjunopeutta. Stihlin MSA 300:n kaltaisilla huipputason akkukoneilla tämä ei ole mahdotonta, mutta keskiluokan 36-volttiluokka nyykähtää herkemmin pitkän sahaussyklin päätteeksi.
Välityksen suojaelektroniikka voi laskea kierrokset nollaan, jos moottori ylikuormittuu. Se estää palaneiden käämien riskin ja pidentää koneen elinikää, mutta työpino odottaa. Tässä tilanteessa bensiinisahan korkea, tasainen teho on edelleen valttia. Se ei sammu edes märän haavan kitkaan, kunhan bensa riittää.
Milloin bensiinisaha yhä voittaa
Yhteenvetona voi sanoa, että bensiinisaha säilyttää etunsa kolmessa skenaariossa: ammattikäytössä, jossa työaika on kahdeksan tuntia päivässä; tilanteissa, joissa saatavuus latausvirralle on nolla; sekä pitkien, yli viidenkymmenen senttimetrin runkojen kaadossa, jolloin tehoreserviä ja ketjunopeutta vaaditaan koko ajan huipussa. Samaan aikaan harrastajakäyttö, piha- ja mökkirännit sekä polttopuiden sahuu kuutioihin asti hyötyvät akkusahan helppoudesta.