Kaupunkiympäristö säilyy kunnossa monen koneen ja menetelmän yhteispelillä. Kun kadulle kertyy hiekkaa talven hiekoituksesta tai syksyn lehdet tukkivat rännit, kaksi laitetta nousee esiin puhtaanapidon keskeisinä työkaluina: harjakone ja lakaisukone. Sanat kuulostavat hämmentävän samanlaisilta, ja arkikielessä niitä jopa käytetään toistensa synonyymeina, vaikka teknisesti niillä on eronsa.
Määritelmät ja taustaa
Harjakoneella tarkoitetaan ajoneuvoa tai laitetta, jonka keskeisenä työosana on leveä, pyörivä harjapyörä. Harja irrottaa ja siirtää irtoainesta edelleen esimerkiksi sivulle tai taakse kulkevaan kuljettimeen. Harjakone voi olla pieni traktorin eteen kytkettävä laite tai kokonainen itsevetävä ajoneuvo. Lakaisukone puolestaan yhdistää harjatekniikan ja alipaineen; sen rungossa on harjakruunuja, jotka irrottavat roskan, mutta lopullinen siirto tapahtuu alipaineimun avulla suljettuun säiliöön. Lakaisukone kerää roskan sisäänsä, kun taas harjakone tyypillisesti siirtää roskat kasalle tai tien sivuun, mistä ne kuljetetaan myöhemmin pois erillisellä kalustolla.
Suomessa katujen ja pihojen hiekanpoisto on vuosikymmenten ajan ollut harjakonepainotteista, koska menetelmä soveltuu isoihin hiekkamääriin keväällä. Sen sijaan keskikokoiset ja suuret kaupungit ovat hankkineet lakaisukoneita erityisesti keskusta-alueille, joissa hienojakoinen pöly ja liikenne lisäävät imutekniikan hyötyä. Taustalla vaikuttavat myös säädökset: EU-alueella pölypäästöihin kohdistetut raja-arvot ovat tiukentuneet, mikä on vauhdittanut lakaisukoneiden kehitystä.
Katso myös testimme parhaat harjakoneet
Mekaaninen toimintaperiaate
Harjakoneen pyörivä pääharja toimii suorassa kontaktissa alustaan. Se saattaa koostua muoviharjaksista, teräslangoista tai näiden yhdistelmästä. Harja pyörii vastakkaiseen suuntaan ajonopeuteen nähden, jolloin se irrottaa hiekkaa ja kiviä asfaltin huokosista. Roska kulkeutuu harjan etupuolelle, josta se ohjataan mekaanisesti sivulle. Poistomenetelmä on yksinkertainen, mutta harjaus nostattaa aina jonkin verran pölyä, ellei harjan eteen suihkuteta vettä.
Lakaisukone käyttää harjan lisäksi alipainepuhallinta. Harjaus tapahtuu matalammalla pyörimisnopeudella, jonka jälkeen imusuulake imee irtoaineksen suoraan suljettuun säiliöön. Säiliössä voi olla vesisuodatus tai sykloonitekniikka, joka erottelee pölyn paluuilman virrasta. Näin ohikulkijoiden hengitysilmaan päätyy vähemmän hiukkasia. Koska imutekniikka sitoo roskat, lakaisukone selviytyy paremmin myös kostean kelin liasta, kuten märistä lehdistä.
Energiankulutus ja ympäristövaikutukset
Harjakoneiden energiatehokkuutta määrittää harjapyörän hydrauliikan kuormitus. Koneessa voi olla oma apumoottori tai harjapyörä saa tehon vetoajoneuvon voiman ulosotosta. Polttoaineen kulutus nousee, jos hiekan määrä on suuri ja harjaus tarvitsee useita rinnakkaisia työajoja. Lakaisukone kuluttaa enemmän energiaa harjakoneeseen verrattuna, sillä imupuhallin ja vesisuihkupumput käyttävät huomattavan osan kokonaistehosta. Toisaalta roskat kulkeutuvat suoraan säiliöön, minkä ansiosta erillistä kuorma-autoa ei tarvita heti keräysvaiheessa. Tämä vähentää kokonaiskuljetuksia.
Ympäristökuormaa vertaillessa katse kohdistuu sekä pakokaasuihin että pölypäästöihin. Uudemmat lakaisukoneet yltävät Stage V -päästöluokkaan ja voivat olla jopa sähkökäyttöisiä, jolloin kaupunkikeskustan ilmanlaatu paranee erityisesti ruuhka-aikoina. Harjakoneiden pölynsidonta on parantunut sumutussuuttimien ja hienojakoisemman harjaseoksen ansiosta, mutta täysin suljettua kiertoa niissä ei ole. Mikäli kaupunki kärsii hiukkaspitoisuuden raja-arvojen ylittymisestä, lakaisukone on selkeä valinta.
Harjakone vai lakaisukone
Pylväsdiagrammista käy ilmi, että harjakone pärjää erityisesti raskaiden roskien siirrossa ja kustannustehokkuudessa, joissa sen arvosanat ovat korkeammat. Tämä heijastaa sen soveltuvuutta esimerkiksi keväiseen hiekanpoistoon ja suuriin alueisiin, joissa karkea lika on pääasiallinen haaste.
Lakaisukone puolestaan loistaa pölyn hallinnassa ja käytön helppoudessa. Se sopii parhaiten kohteisiin, joissa puhtauden laatu ja pölyttömyys ovat ensisijaisia tavoitteita, kuten keskusta-alueilla ja julkisissa tiloissa. Molemmilla koneilla on omat vahvuutensa, ja niiden valinta riippuu käyttötarpeesta.
Käytännön käyttötilanteet
Kevään hiekoitusmurskeen poisto on kotimainen klassikkotilanne, jossa harjakone loistaa. Hiekka on usein märkää ja kerrospaksuus voi olla useita senttimetrejä. Lakaisukoneen imu tukkeutuisi helposti, joten karkea harja vie suurimman massan syrjään ja nopeuttaa prosessia. Kesällä torialueiden ja pysäköintilaitosten ylläpito taas hyötyy lakaisukoneesta, koska se nappaa paperiroskat, kahvimukin kannet ja tupakan tumpit yhdellä ajolla nostattamatta pölypilveä.
Teollisuusalueilla harjakone on suosittu, kun pinnoilla on metallin lastuja tai teräviä kiviä, jotka voisivat vahingoittaa imusuulaketta. Lentokenttien poikkeuksellinen sääntely puolestaan suuntaa kohti lakaisukoneita, sillä ne poistavat FOD-riskin (foreign object debris) tehokkaasti ja ehkäisevät suihkumoottoreiden vahinkoja. Kauppakeskusten sisähallit hyötyvät pienikokoisista akkukäyttöisistä lakaisukoneista, jotka mahtuvat kääntymään ahtaissa käytävissä.
Huolto ja ylläpito
Harjakoneen yksinkertainen rakenne on sen vahvuus huollossa. Harjapyörä kuluu, mutta sen vaihtaminen vaatii lähinnä harjasegmenttien irrotuksen ja kiinnityksen. Hydrauliikan letkut ja laakerit ovat tuttuja osia korjaamolle, joten varaosien saatavuus on hyvä. Lakaisukoneen huolto-ohjelma on laajempi, koska siihen kuuluu alipainepuhaltimen siipipyörä, suodattimet, imuletkut, vesipumput ja sähköjärjestelmä, jos kyseessä on hybridiveto.