Kesäisessä puutarhassa suihkuava kastelujärjestelmä, pihan reunalla pulppuava koristeallas tai porakaivon varma veto vanhaan torppaan edellyttävät kaikki luotettavaa vesipumppua. Monet havahtuvat vasta pumppua hankkiessaan siihen, kuinka paljon laite voikaan pitää ääntä. Pienellä tontilla tai tiiviisti rakennetulla asuinalueella mekaaninen hurina saattaa rikkoa illan hiljaisuuden ja kirvoittaa naapurit keskustelemaan desibeleistä.
Onneksi meluongelma on ratkaistavissa huolellisella valinnalla, oikein suunnitellulla asennuksella ja säännöllisellä ylläpidolla. Seuraavissa kappaleissa tarkastellaan, mistä pumppumelu syntyy, miten sitä voi ennaltaehkäistä ja millaisia teknisiä sekä käytännöllisiä keinoja kotipuutarhuri voi hyödyntää.
Mistä vesipumpun melu muodostuu?
Parhaan puutarhapumpun ääni on sekoitus useita lähteitä. Sähkömoottori pyörittää juoksupyörää, ja tämä pyörimisliike tuottaa mekaanista värähtelyä. Värähtely kulkeutuu rungon kautta pumpun jalustaan ja edelleen maaperään tai kiinteän rakenteen sisälle. Samanaikaisesti nesteen nopea liike kanavissa saa putket ja venttiilit resonanssiin.
Usein kuultu ylimääräinen surina syntyy siiven koskettaessa pieniä vesikiertoon päätyneitä hiukkasia, jolloin metalliset äänet terävöittävät taustamattoa. Jos laite on sijoitettu puolikaarevaan tilaan, esimerkiksi kaivon betonirenkaaseen, ääni saa vielä kaiun, joka voimistaa vaikutelmaa. Melu on siis seurausta sekä koneen omasta toiminnasta että ympäristön tavasta vahvistaa ääntä.
Normit, lait ja hyvä naapuruus
Suomessa ei ole erillistä vesipumpun äänentasoa säätelevää pykälää, mutta ympäristönsuojelulaki edellyttää yleisesti, että toiminnasta ei koidu kohtuutonta haittaa naapurustolle. Alueelliset rakennusjärjestykset voivat myös antaa suosituksia, ja kuntien ympäristöviranomaisilla on oikeus puuttua pitkäkestoiseen häiritsevään meluun.
Käytännössä konflikti syntyy harvoin tuomioistuimessa, sillä asia ratkotaan yleensä keskustelulla ja kuulemalla mittaustuloksia. Asettamalla pumpun äänenvaimennus etusijalle välttää sekä viranomaisasioinnin että kireät välit aitaan nojaavien ystävien kanssa.
Sopivan pumpun valinta
Kaupoissa myytävien pumppujen ilmoitettu äänitaso on suuntaa‑antava, mutta se tarjoaa ensimmäisen kriteerin. Jos arvo jää selvästi alle 60 desibelin yhden metrin etäisyydellä mitattuna, laite on jo lähtökohtaisesti hiljaisen puolella. Tarkkana kannattaa olla myös moottorin rakenteen kanssa. Harjaton tasavirta‑moottori tuottaa yleensä vähemmän mekaanista huminaa kuin perinteinen harjallinen vaihtovirta‑ratkaisu.
Juoksupyörän materiaali vaikuttaa samaan tapaan: muovikomposiitista valmistettu roottori on kevyempi ja tasapainoisempi, mikä pienentää tärinää metalliin verrattuna. Lisäksi pumpputyypin valinta on olennainen. Esimerkiksi itseimevä puutarhapumppu tai esim uppopumppu on uppoutuneena veteen ja vesi vaimentaa ääniaaltoja, joten se on luontaisesti hiljaisempi kuin kuivapumpun päällä toimiva siipipyörämalli.
Asennuspaikan merkitys
Kun laite on valittu, melunhallinnan suunta kääntyy sijoituskohtaan. Ensisijainen keino on viedä pumppu mahdollisimman kauas oleskelualueista ja rajasta naapuriin. Jos tämä ei onnistu, ympärille voi rakentaa äänieristetyn kotelon.
Kotelon teho syntyy massasta ja ilmatiiviistä rakenteesta. Ulkokuori voi olla säänkestävää vaneria tai terästä, sitä ympäröi mineraalivilla ja sisäpinta viimeistellään akustiikkalevyllä, jonka pieni huokosrakenne absorboi korkean taajuuden hälyä. Kotelossa on kuitenkin oltava jäähdytysilman kierto. Siksi ilmanotto‑ ja poistoritilät ohjataan alaspäin tai mutkan kautta, jolloin ääniaalto joutuu vaihtamaan suuntaa useasti ja heikkenee. Pumpun kiinnitysalusta tulee erottaa maaperästä kumivaimentimin niin, että värähtely ei siirry suoraan rakenteisiin.
Huollon vaikutus äänenvoimakkuuteen
Vesipumpun meteli ei ole muuttumaton ominaisuus vaan vaihtelee laitteen iän ja kunnon mukaan. Säännöllinen huolto madaltaa äänen tasoa pysyvästi. Roskasihti kerää hiekkaa ja lehtimuhjua, ja sen puhdistus ehkäisee roottorin epätasapainon. Myös akselitiivisteen kuluminen nostaa melua, koska vesivirta pääsee täristämään juoksupyörää sivusuunnassa.
Tiiviste on edullinen vaihdettava, jonka laiminlyönti lyhentää koko pumpun käyttöikää erityisesti sadevettä kerätessä. Jos laitteessa on rasvanipat, niihin lisätään valmistajan suosittelema voiteluaine oikealla vuorovälillä. Voitelu vaimentaa laakeriääntä, joka helposti muuttuu korkeaksi ulvonnaksi silloin kun laakeripinnat kuivuvat.
Hiljainen puutarhapumppu kokemuksia
Kokemuksia on kertynyt niin pienistä kotipuutarhoista kuin suuremmista maaseutukiinteistöistä. Kolme suomalaista, eri puolilta maata, jakaa ajatuksiaan GARDENA 4100 Silent Setin ja Kärcher BP 5.000 Gardenin käytöstä.
”Hankin Gardena 4100 Silent Setin viime keväänä tänne Satakuntaan. Meillä on pieni lampi, josta nostamme vettä kasvimaalle ja koristeistutuksille. Aiemmin käytössä ollut pumppu piti ärsyttävää värinää, mutta tämä uusi malli on ollut ihan eri maailmasta. Ääni on vaimeampi ja tasaisempi, eikä istuessakaan tarvitse koko ajan miettiä, mikä laite pihassa hurisee.”
– Arttu
”Täällä Pohjois-Savossa naapureiden läheisyys laittaa miettimään laitteiden äänekkyyttä muutenkin. Valitsin Kärcherin BP 5.000 Gardenin, koska se lupasi hiljaista käyntiä ja vakaata painetta pitkille letkuvedoille. Käytännössä pumppu on hoitanut hommansa juuri niin kuin toivoin. Lorinan ja luonnon äänet kuuluvat edelleen pihaan, eikä pumppu riko rauhaa.”
– Laura
”Etelä-Karjalassa kesäpäivät vietetään lähes kokonaan ulkona, joten puutarhapumpun valintaan panostettiin kunnolla. Gardena 4100 Silent on ollut meillä nyt toista kautta. Se käynnistyy pehmeästi ja käy ilman häiritsevää pärinää. Etenkin aamukastelut on mukavampi hoitaa, kun kone ei muistuta itsestään joka hetki.”
– Mikko
Tekniset ratkaisut hiljaisuuden lisäämiseksi
Tekniikka tuo avuksi useita keinoja, jotka käyttäjä voi ottaa joko heti hankinnassa tai jälkiasennuksena. Taajuusmuuttaja ohjaa moottorin kierroksia kuormituksen mukaan. Kun kastelutarve on pieni, pumppu pyörii hitaammin ja tuottaa vähemmän ääntä. Pehmeä käynnistys puolestaan poistaa sähkökäynnistyksen synnyttämän nykäyksen, joka usein resonoi putkistossa.
Ylisuuri painesäiliö tasaa virtausvaihtelut niin, että pumppu ei pulputa päälle ja pois taukoamatta. Putkistossa voidaan käyttää joustavaa letkuliitintä ennen kiinteitä putkia, mikä katkaisee värähtelyreitin. Toinen toimiva keino on asettaa putkilinjaan vaimennuskammio, jossa veden nopeus laskee ja pyörteet talttuvat ennen varsinaista linjaa. Näillä lisävarusteilla voi vanhanankin varren pumpun muuttaa yllättävän huomaamattomaksi.
Äänimaiseman huomioiminen
Pihalla soiva melu ei koskaan kuulu tyhjiöön. Taustalla voi kohista liikenne, tuuli humisee puissa tai linnut laulavat kilpaa. Kun pumppua suunnitellaan, kannattaa tarkkailla hetkiä, jolloin oma alue on hiljaisin. Jos esimerkiksi iltayö on se ajankohta, jolloin hiljaisuutta toivotaan, voidaan automaatio ohjelmoida sammuttamaan kastelujärjestelmä ennen kello 22. Pieni ajastimen lisäys säästää samalla energiaa.
Luonnollinen ääniverho syntyy myös vesielementistä itsestään. Kun pumppu kierrättää vettä pienen putouksen kautta, veden lorina voi naamioida matalan mekaanisen hurinan kuuluvuuden rajan alle. Lopputuloksena ei siis ole täydellinen hiljaisuus vaan miellyttävämpi äänimaisema, jossa koneen rooli jää taka‑alalle.